Selma Ulriikka Brandt, Ruusuvuoren wanha emäntä.

Lämminsydäminen leskirouwa, rakastaa wahvaa kahwia sekä tikkunekkuja (sujauttelee niitä myös salaa lapsenlapsilleen, hemmotellen mokomat piloille). Nauttii keittiön hyörinästä ja viihtyykin siellä pitkiä aikoja kuunnellen piikalikkojen juoruilua ja muistellen samalla omaa winkeää nuoruuttaan...


Selma Ulriikka saapui eilen parin kanssamatkustajan kanssa kaukaa eteläisestä Suomesta. Heidät toimitti Itellan kyytiin eteläsuomalainen ystäwällinen rouwa, joka sääli markkinajunasta rannalle jäänyttä ruikuttajaa, jollaiseksi paljastuin jälleen kerran.

Sen werran Selma oli ujopiimä, että halusi minun walmistawan loppuun asti tämän lämpöisen flanelliyöpaidan käsinvirkattuine pitseineen, ennen kuin suostui kuwattavaksi. Hartiahuivi on wielä kesken, mutta walmistunee tässä illan kuluessa
.
Ruusuvuoren keittiössä on tänään niin hämärää, etten voinut ajatellakaan Selman kuvaamista siellä joten tässä hän on jotta pöks. Kanssamatkustajat esittelen tässä ajan kanssa...kauniita ovat hekin, mutta Selma se vasta on kaunis nukke...yksi aarteistani. Kiitos Lotte!
 
Sitten semmoinen asia...tuosta keinutuolista jonka tein. Kiitos ihan älyttömästi kaikille kommentoijille, sydäntä lämmittää todella. Hämmästykseni oli suuri kun sähköpostiini tupsahteli vaihtotoiveita, mutta niistä joudun valitettavasti kieltäytymään, syystä että rakentelin tuon keinuni balsasta ja erinäisistä tikuista...liimaamalla vaan palasia yhteen. En usko että ikinä saisin aikaiseksi ensinnäkään niin siistiä sekä toiseksi niin tukevaa keinua että kehtaisin sitä edes eteenpäin lähettää. Tuokin näyttää pysyvän pystyssä pelkällä tahdon voimalla... Kiitos kuitenkin kaikille mielenkiinnosta :D Jos joskus taitoni paranevat ja saan aikaan parempia keinuja niin sitten toki asia on toinen :)
 
Huomenna taas on luvassa PikkuRouvia...väännetään rautalankaa!!!
Mukavaa viikonloppua :)