Ensin on (mieluiten tyhjä ;) ) kananmunakenno, jonka lapset innosta hihkuen repivät kokomuruiksi kulhoon. Äippä lisää vettä ja sauvasekottimella muusaa kennon että veden soosiksi. Soosi taputellaan lätyksi uunipellille leivinpaperin päälle ja jätetään kuivumaan.
No, kärsivällinen ihminen jättää. Minä kun taas en ole liialla kärsivällisyydellä palkittu, mä työnsin uunipellin sooseineen uuniin. Lämpöä oli ensalkuun noin 100 astetta...ja kun ei tuntunut tapahtuvan mitään niin hurautin uunin 250!!! En nyt kyllä muista aikaa, muttei siinä kauaa mennyt kun lätty oli kuiva.
Kun lätty on kuivunut, maalataan se. Itse käytin pohjalle jotain ruskeaa kalustemaalia, päälle tuputin kahta eri sävyistä ruskeaa akryylimaalia ja vielä huiskin haiskin mustaa. Sitten kun itse kyllästytään piirtämään sabluunalla tiiliä lätyn maalaamattomalle puolelle, lahjotaan mies (kauheesti kehutaan ja sanotaan että rrrrrrakastetaan oikein kovasti, yleensä tehoaa) piirtelemään loppuun.
Kun kaikki lätyt on piirretty täyteen hienoja tiiliä, leikataan ne irti. Mattoveitsellä ei hyvä, syrttää ikävästi joten siis saksimaan saksilla. Kehoitan teippaamaan sormet laastarilla ENNEN kuin aloitat leikkaamisen. Minä en muistanna. Auts.
Sitten vaan muuraamaan. Puuliimalla muurasin minä. Tuli hyvä, eikö?
Sitten vaan pitäis keksiä, millä saumais nuo...ja miten sais vakuutettua naapurin rouvan siitä etten ole ihan (älyttömästi ainakaan) latvasta löyhä. Rouva sattui käymään just silloin kun paistelin uunissa kananmunakennoja :D :D
Kommentit